Kallio piristää

Olin tulossa syömäreissulta ylioppilasaukion unicafesta, mieleni syvyyksissä kipuillen ja matkan päättymistä toivoen. Aivan kotini kulmilla vastaani tulee joulupukin näköinen mies punaisessa villapaidassa ja aivan vieressäni huutaa jonnekin epämääräiseen kaukaisuuteen: "Vitun vittu!" Tilanteen kummallisuus ja absurdius alkaa huvittaa itseäni siinä määrin, että olen tippua pyöräni selästä. Ajattelin, kuinka hassusti voi saada itsensä jälleen pinnalle ikävistä ajatuksista. Ajattelin lähinnä huomista lähisukulaisvisiittiä ja kaikkia niitä kertoja, jolloin olen möhlinyt ja saanut naurua osakseni. Suunnittelen tösmistyväni seuraavalla nauramiskerralla, ja kertovani suoraan, miltä minusta tuntuu. Niin kuin olen suunnitellut niin monta kertaa. Koulukiusaamisen tunnot tulevat esiin, kun pala tarttuu kurkkuun ja huomaa painuvansa jonnekin henkiselle kerälle.

Päivä on ollut kummallisen alavireinen, kai väsymyksestä johtuva. Olen kyllä nukkunut ihan jees, mutta kenties viime viikot vain ovat olleet sen verran raskaita, että mielikin kaipaa lepotekemistä. Olen tänäänkin lykännyt sitä eteenpäin, kun olen jatkanut dematerialisointia huuto.netin ja fidan muodossa. Koneenikin kaipaisi korjausta ja uudelleenwindowsinointia, mutta se on työlästä ja siksi lykkäytynyt. Jossain vaiheessa vielä.