Mielen järjestämisestä

Joskus tuntuu, että opiskelu on vain keinotekoisen suunnan järjestäminen elämälle. Oikeasti haluaisi tehdä jotain muuta, ja tekeekin sitten kun saa suurta mielihyvää paetessaan opiskeluja. Opiskelut ovat siis antaneet tarkoituksen elämälle, joten siitä asiasta ei tarvitse murehtia samalla kun tekee jotain muuta. Ongelmaksi tämä muodostuu silloin, kun liian pitkä tauko laskujen parista kumuloi ahdistuksen kriittiseen pisteeseen. Tai kun alkaa tajuta, ettei tällä menolla kurssit mene läpi.

Loistava motivaattori opiskeluilleni tällä hetkellä on valmistuminen. Se on jo sen verran lähellä, että sitä uskaltaa jo toivoa ja tavoitella. Aiemmin koin suurta motivaatiokriisiä kvanttimekaniikassa, joka sinänsä on erittäin mielenkiintoista, mutta en ole varma haluanko laskea sitä niin tarkkaan. Mutta nyt kun tiedän, että se nyt on vain opittava tekemään, ja tällä energialla tunneloiduttava kokeista läpi. Muuten ei valmistuta. Kun näin pitkälle tätä omituista fysiikkataipaletta on tultu, loppuun on hyvä kulkea.

Se mitä niillä maisterinpapereilla sitten tehdään, on jäsentymätön ajatus päässä. Onpahan ainakin muodollisesti pätevä moneen toimeen, toinen juttu sitten on, haluaako niitä tehtäviä toimittaa. Mutta onpahan sekin vaihtoehto. Ei sitä tiedä, mihin vielä innostuu.