Kassamietteitä

Pitkän seitsemän tunnun päivän kassalla oltuaan on varsin puhki. Seitsemästä kahteen, välissä tosin kävin tunnin mittaisen keikan työterveyslääkärillä työhöntulotarkastusasioissa. Taukoja en oikeastaan ehtinyt pitää, ensimmäinen olin katsonut väärin, ja käväisin vain nopeasti tauolla, jotta toiset kassat pääsisivät syömään. Koulujenpäättäjäisviikonlopun myynti oli vahvasti etupainotteista, eli tämä päivä perjantai oli tosi kiireistä. Jatkuvalla virralla liukuhihnalta leivän saa. Onneksi ei sentään paljon ostettu alkoholia, se aina stressaa alaikäisyysvalvonnan vuoksi.

Väsyessä alkaa tehdä virheitä, jotka ovat kassalla ollessa stressaavia, kun jono seisoo. Näin väsyy lisää, ja tekee lisää virheitä. Lisäksi saa kestää asiakkaiden huokailuja:

-"Ai minä kun luulin, että vain viiden kympin setelit tarkistetaan valaisulaitteella"
-"No se vähän riippuu..."
-"Niin riippuu myyjästä ja asiakkaan pärstäkertoimesta"
-"No ei se nyt siitä riipu!"
-"Menee paljon aikaa, kun tässä on ollut muutenkin odottelemista"

Menen taas aika säppiin tästä, mutta hetken jälkeen alan arvostaa tätä suorasuista tätiä. Hän onneksi sanoi, mitä monet ovat vain ajatelleet. Olin miettinyt aiemmin päivällä, miksi monet asiakkaat lähtevät niin nyrpeinä kassalta. Olin tarkistanut vaatetustani ja hiuksiani, ja ihmetellyt. Tämä setelien tarkistaminen onkin voinut olla syy. Ihmiset ehkä loukkaantuvat, kun varsinkin pieniä seteleitä tarkistetaan, ja toisaalta tuskastuvat ajanhukkaan. Hyvä, että tämä tuli esille, onneksi on ärtyneitä tätejä. Jos en olisi tehnyt virheitä, en olisi tätäkään oppinut!

Täytyy kuitenkin sanoa, että tulee tunne, että valmistaudun asiakaspalvelussa ihmisvilinästä maaseudun rauhaan poistumiseen. Tulee tunne, ettei välitä nähdä ihmisiä kaiken sen pakotetun vuorovaikutuksen jälkeen. En minä ihmisiä syytä, monilla on kiirettä, ovat myöhässä töistä, vaikea elämäntilanne, ei jaksa hymyillä tai olla ystävällinen. Mutta en minäkään halua sitten nähdä ihmisiä enempää kuin on pakko. Tuntuu lähinnä siltä, että ihmisten tapaaminen on mukavaa jonkun toimen ohella. Jos tekee mieli sushia, sitä on kiva tehdä jonkun kanssa. Tai vaikka kävellä metsässä. Mutta asiakseen baariin meneminen juttelemaan tuntuu vaikeammalta. Sekin voi olla mukavaa, jos puhuttavaa riittää. Lähinnä jäykemmissä sosiaalisissa kanssakäymisissä tällainen voi käysä ahdistavaksi.

Parisuhde on onneksi oma lukunsa, siinä ei yleensä tarvitse jännittää. Saa ansaitsematonta positiivista huomiota, töissä kun ei yleensä saa positiivista huomiota, vaikka ansaitsisi. Olenkin jo alkanut asennoitua töihin niin, etten odota positiivista palautetta, enkä pyri siihen. Teen työn hyvin, mutten uhraudu kiitosten eteen. En tosin tiedä, miten olisi tarkoitus pitää homma työajalla, ja silti tehdä asiat hyvin. Tänäänkin meni puoli tuntia ylitöiksi.

Rahaakin mietin. Työhönperehdyttäjäni naureskeli kassasta, että voi vain kun kaikki rahat olis omia. Itse en osaa ajatella niin, en osaa toivoa rahaa. En oikein tiedä, mitä tekisin, jos tililleni tulisi vaikka lottovoittona miljoona. Ilmeisesti tulisin onnettomaksi vastuusta. Ostaisin kai sen meidän talon maalta, ja sinne energiajärjestelmiä. Jos olisi ylimäärin rahaa, voisi perustaa vaikka kodittomien koirien kennelin, ja palkata sinne ihmisiä töihin. Mutta tuskaa asiasta tulisi. Miten rahan parhaiten käyttäisi? Tuntuu ihanan vapauttavalta, kun on köyhä ja velkainen, ei tarvitse miettiä asiaa. En osaa ajatella, että olisi ihanaa, kun olisi paljon rahaa, niin ei tarvitsisi tehdä töitä. Minulle leivän hankkiminen omalla työllä on olennainen elämän mielekkyyden osa. Kunhan ei tarvitse tehdä liikaa töitä, enemmän kuin tuntuu mielekkäältä.

Kirjastossa eräs jo tutuksi tullut asiakas valitteli, kuinka Suomen hallintoon on pesiytynyt todella taitavia rikollisia, jotka vuotavat kaikki Suomen tiedot ulkovalloille. Hämmentävää. Asiakaspalvelu onnistuu aina yllättämään. Kirjastossa se on mukavampaa, sillä tässä ehtii jutellakin. Vuorovaikutus kassalla on niin minimaalista, että se tuntuu lähinnä kireältä.

Seuraava asiakas antaa lahjalippuja Satsiin. Jopas nyt. Tilannetta tasoittaa jo liiankin tutuksi tullut äreä valittaja, jonka asiointityyli on todella aggressiivinen.