Kesäisyys: +1
Julkisivuremontin pressujen takana eläessä on ulos lähtiessä aivan ilmatieteenlaitoksen sääennustuksen varassa (tai no tänäänkin oli kyseessä lähinnä mutu-tuntuma, joka tarkoittaa kolmen edellisen päivän trendin jatkuvuuden oletusta). Tänään kirjoitushetkellä säätila on tämä:
Tuorein havainto: 10.5.2008 9:50
Lämpötila 16,5 °C; paine 1019,5 hPa; kosteus 54 %; länsituulta 3 m/s; tunnin sadekertymä 0 mm; selkeää (0/8).
Eli on siis kuusi muuttujaa, jotka laitoksen mukaan määrittävät säätilan. Yleensähän ennustuksesta katsotaa, mikä on lämpötila, ja että sataako. Ehkä jopa tuulta tarkkaillaan. Edistyneempää on tarkkailla ilmanpainetta ja kosteusprosenttia, en itsekään osaa niistä oikein päätellä säätä. Lähinnä minua kiehtoo, voidaanko ilmanala redusoida näihin kuuteen ominaisuuteen. Vai onko olemassa jokin ominaisuus lisää? Olen nimittäin monesti havainnoinut, vaikka kahtena eri päivänä olisivat nämä kuusi muuttujaa suht koht samoissa arvoissa, voi ilma tuntua erilaiselta.
Olen viehättynyt poikkitieteellisistä analogioista. Perusmakujen kohdalla esimerkiksi on hiljattain saanut jo varsin laajaa tieteellistä hyväksyntää viides perusmaku, umami. Näin on myönnetty, että hyväksytyt neljä perusmakua eivät kattaneetkaan koko havaintokenttää.
Toinen mielenkiintoinen analogia tulee opiskelemastani tieteenalasta, fysiikasta. Tänä keväänä olen opiskellut mm. alkeishiukkasia ja niiden ominaisuuksia. Alkeishiukkasissa mennään atomien sisään, eli jaetaan "jakamatonta". Wikipedia sanoo: "Käsitteenä atomi on hyvin vanha. Jo Demokritos ehdotti, että kaikki koostuu atomeista ja tyhjyydestä, ja koska atomeissa ei ole tyhjyyttä, ne ovat jakamattomia, sillä ainoastaan tyhjyys voi erottaa kappaleet toisistaan. Atomit eivät kuitenkaan ole nykytiedon mukaan jakamattomia vaan koostuvat pienemmistä alkeishiukkasista." Atomeistahan yleensä tiedetään sitten, että ne koostuvat ytimestä ja elektroneista. Ytimet taas koostuvat protoneista ja neutroneista. Mutta mistäs ne sitten koostuvat? Kvarkeista. Alkeishiukkasia ovat nykytiedon mukaan kvarkit ja leptonit (esim elektronit). Ensin havaittiin kahdenlaisia kvarkkeja, ylös- ja alaskvarkkeja. Näistä koostuivat protonit ja neutronit. Harvinaisempien hiukkasten kohdalla huomattiin, että ne eivät käyttäydykään odotetusti, ne itse asiassa käyttäytyvät varsin oudosti. Tälle ominaisuudelle annettiin täten nimi "outous", ja myöhemmin havaittiin, että se johtuu hiukkasten sisältämästä outokvarkista. Tämän jälkeen nomenklatuuri lähti mielestäni aivan hanskasta ja nykyään tiedetään kuusi kvarkkia: "up (ylös), down (alas), charm (lumo), strange (outo), truth tai top (totuus tai huippu) ja beauty tai bottom (kauneus tai pohja)" (Wikipediasta).
Miten edellinen kappale antoi esimerkkiä analogiasta säätilaan? Hmm, hyvä kysymys, taisin vain hieman innostua. Takaisin ruotuun. Oudoilla hiukkasilla on niiden outokvarkkisisällöstä riippuen outousluokitus, esim +1 (asteikko menee -3:sta +3:een). Eli samalla tavalla kuin hiukkasilla on jo aiemmin huomattu voivan olla varaus, niin niillä onkin nyt mahdollisesti myös outous. Uusi hauska määrittävä tekijä havaittiin. Outouden on säilyttävä monissa hiukkasten hajoamisissa ja prosesseissa.
Tänään kirjastoon kävellessäni hämmästyin säätilan kesäisyyttä. Tämän blogin ajatukset lähtivät liikkeelle ajatuksesta, että on vielä löytymätön säätilamuuttuja: kesäisyys. Tämä selittäisi säätilan erilaiselta tuntumisen vaikka kuusi em muuttujaa olisivat pysyneet samoina. Toisaalta voitaisiin vaihtoehtoisesti ajatella, että kesäisyys olisi kuudesta muuttujasta emergoituva suure.
En keksi kesäisyydelle mittausjärjestelyä. Lähinnä voisin ehdottaa jonkun pitkäaikaistyöttömän työllistämistä kesäisyyden kertomiseen. Hän voisi antaa asteikolla -3:sta +3:een arvionsa, miten kesäiseltä tuntuu. Voikin ehkä olla, että kesäisyys olisi korostetun kokemuksellinen suure, jolloin eksaktit mittaukset olisivatkin mahdottomia. Tällöin Sepon antama kesäisyyslukema ei myöskään ole sama kuin Annelin.
Mietin jo, kuinka sääennustukset palvelisivat paremmin, kun aamulla tarvitsisi vain katsoa netistä, mikä on päivän kesäisyyslukema. Ennustuksessa voisi olla linkki vaatetussuositukseen, esim: "+1: Ei paksuja takkeja, lyhythihainen paita ja välikauden takki riittävät" Television sääennustuksissa ainakin ennen kerrottiin usein, missä kohti Suomea sataa eniten. En oikein koskaan ymmärtänyt tällaista kilpailua, mutta nyt kotimaan matkailua voitaisiin kannustaa kertomalla, missä päin olisi kesäisintä.
Tuorein havainto: 10.5.2008 9:50
Lämpötila 16,5 °C; paine 1019,5 hPa; kosteus 54 %; länsituulta 3 m/s; tunnin sadekertymä 0 mm; selkeää (0/8).
Eli on siis kuusi muuttujaa, jotka laitoksen mukaan määrittävät säätilan. Yleensähän ennustuksesta katsotaa, mikä on lämpötila, ja että sataako. Ehkä jopa tuulta tarkkaillaan. Edistyneempää on tarkkailla ilmanpainetta ja kosteusprosenttia, en itsekään osaa niistä oikein päätellä säätä. Lähinnä minua kiehtoo, voidaanko ilmanala redusoida näihin kuuteen ominaisuuteen. Vai onko olemassa jokin ominaisuus lisää? Olen nimittäin monesti havainnoinut, vaikka kahtena eri päivänä olisivat nämä kuusi muuttujaa suht koht samoissa arvoissa, voi ilma tuntua erilaiselta.
Olen viehättynyt poikkitieteellisistä analogioista. Perusmakujen kohdalla esimerkiksi on hiljattain saanut jo varsin laajaa tieteellistä hyväksyntää viides perusmaku, umami. Näin on myönnetty, että hyväksytyt neljä perusmakua eivät kattaneetkaan koko havaintokenttää.
Toinen mielenkiintoinen analogia tulee opiskelemastani tieteenalasta, fysiikasta. Tänä keväänä olen opiskellut mm. alkeishiukkasia ja niiden ominaisuuksia. Alkeishiukkasissa mennään atomien sisään, eli jaetaan "jakamatonta". Wikipedia sanoo: "Käsitteenä atomi on hyvin vanha. Jo Demokritos ehdotti, että kaikki koostuu atomeista ja tyhjyydestä, ja koska atomeissa ei ole tyhjyyttä, ne ovat jakamattomia, sillä ainoastaan tyhjyys voi erottaa kappaleet toisistaan. Atomit eivät kuitenkaan ole nykytiedon mukaan jakamattomia vaan koostuvat pienemmistä alkeishiukkasista." Atomeistahan yleensä tiedetään sitten, että ne koostuvat ytimestä ja elektroneista. Ytimet taas koostuvat protoneista ja neutroneista. Mutta mistäs ne sitten koostuvat? Kvarkeista. Alkeishiukkasia ovat nykytiedon mukaan kvarkit ja leptonit (esim elektronit). Ensin havaittiin kahdenlaisia kvarkkeja, ylös- ja alaskvarkkeja. Näistä koostuivat protonit ja neutronit. Harvinaisempien hiukkasten kohdalla huomattiin, että ne eivät käyttäydykään odotetusti, ne itse asiassa käyttäytyvät varsin oudosti. Tälle ominaisuudelle annettiin täten nimi "outous", ja myöhemmin havaittiin, että se johtuu hiukkasten sisältämästä outokvarkista. Tämän jälkeen nomenklatuuri lähti mielestäni aivan hanskasta ja nykyään tiedetään kuusi kvarkkia: "up (ylös), down (alas), charm (lumo), strange (outo), truth tai top (totuus tai huippu) ja beauty tai bottom (kauneus tai pohja)" (Wikipediasta).
Miten edellinen kappale antoi esimerkkiä analogiasta säätilaan? Hmm, hyvä kysymys, taisin vain hieman innostua. Takaisin ruotuun. Oudoilla hiukkasilla on niiden outokvarkkisisällöstä riippuen outousluokitus, esim +1 (asteikko menee -3:sta +3:een). Eli samalla tavalla kuin hiukkasilla on jo aiemmin huomattu voivan olla varaus, niin niillä onkin nyt mahdollisesti myös outous. Uusi hauska määrittävä tekijä havaittiin. Outouden on säilyttävä monissa hiukkasten hajoamisissa ja prosesseissa.
Tänään kirjastoon kävellessäni hämmästyin säätilan kesäisyyttä. Tämän blogin ajatukset lähtivät liikkeelle ajatuksesta, että on vielä löytymätön säätilamuuttuja: kesäisyys. Tämä selittäisi säätilan erilaiselta tuntumisen vaikka kuusi em muuttujaa olisivat pysyneet samoina. Toisaalta voitaisiin vaihtoehtoisesti ajatella, että kesäisyys olisi kuudesta muuttujasta emergoituva suure.
En keksi kesäisyydelle mittausjärjestelyä. Lähinnä voisin ehdottaa jonkun pitkäaikaistyöttömän työllistämistä kesäisyyden kertomiseen. Hän voisi antaa asteikolla -3:sta +3:een arvionsa, miten kesäiseltä tuntuu. Voikin ehkä olla, että kesäisyys olisi korostetun kokemuksellinen suure, jolloin eksaktit mittaukset olisivatkin mahdottomia. Tällöin Sepon antama kesäisyyslukema ei myöskään ole sama kuin Annelin.
Mietin jo, kuinka sääennustukset palvelisivat paremmin, kun aamulla tarvitsisi vain katsoa netistä, mikä on päivän kesäisyyslukema. Ennustuksessa voisi olla linkki vaatetussuositukseen, esim: "+1: Ei paksuja takkeja, lyhythihainen paita ja välikauden takki riittävät" Television sääennustuksissa ainakin ennen kerrottiin usein, missä kohti Suomea sataa eniten. En oikein koskaan ymmärtänyt tällaista kilpailua, mutta nyt kotimaan matkailua voitaisiin kannustaa kertomalla, missä päin olisi kesäisintä.
posted by Geneerinen Leo at 12:04 AM
3 Comments:
Ah, sade on tärkeää maanviljelijälle.
Luulisin, että ainakin nyt toukokuussa kesäisyyttä voidaan mitata sillä, miten suuriksi puiden lehdet ovat kasvaneet (vihreys) tai mitkä kukat ovat puhjenneet kukkaan (kukkaisuus).
Hyviä huomautuksia! Toisaalta sateessakin on eri kesäisyysasteita.
Olisi hauskaa, jos säätiedoitus totuttuun tyyliinsä kertoisikin, että ensi viikolla kukkaisinta on Kymenlaaksossa. Saattaisin lähteä käymään siellä! :)
Post a Comment
<< Home