Kamelit ja kovat miehet
Terkkoa tulee ikävä, tiedän sen jo nyt. Olen saanut tietää, etten enää syksyllä voi jatkaa täällä, ja se on tuonut uuden haikeuden täällä istumiseen. Tänään on viimeinen lauantaipäivystykseni.
Tulen myös ikävöimään täällä asioivia ihmisiä, joita olen oppinut tuntemaan. Kanta-asiakkaita, jotka olen oppinut tuntemaan. Eritoten Somaliasta kotoisin olevaa lääketieteen opiskelijaa, jonka nimeäkään en tiedä. Hän on tullut tutuksi, sillä hän tuntuu oleva täällä aina, joka päivä, aamusta iltaan. Hän on ollut ikkunani toiseen maailmaan, toiseen kulttuuriin. Olen ajatellut Afrikkaa aivan toisena todellisuutena, rinnakkaismaailmana, erillisenä kokonaisuutena, joka kuitenkin on kytköksissä omaan maailmaamme esimerkiksi tuottaen mm. lapsityövoimalla kaakaotamme.
Hän on melkoinen puhekone, jota on silti mukava kuunnella, sillä hänen juttunsa ovat niin jotain aivan uutta. Eri uskonto, eri syntyperä, eri kulttuuri, eri tavat, arvot, asenteet ja tottumukset. Tänään hän selitti pitkällisesti seesaminsiemenöljystä. Hänen intensiivisyytensä on hurjaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Voimakkaasti elehtien hän kertoi, kuinka hänellä on hieman pää kipeänä, koska ei ole muistanut laittaa öljyä siihen. Se kuulemma pitää pääkivut loitolla, sen lisäksi se auttaa pakkasta vastaan, kovettaa ihoa ja luita ja on muutenkin kaikin puolin terveellistä. Halveksien hän ihmettelee, että suomalaiset eivät käytä sitä, eivätkä myöskään syö terveellisesti. Kuulemma suomalaisilta alkaa heti vuotaa veri nenästä, jos niitä lyö naamaan, häneltä ei tule, sillä hän käyttää seesamiöljyä (en halua tietää tästä tutkimuksesta enempää, mies ei kyllä vaikuta ollenkaan tappelijalta). Iskuja voi kuulemma ottaa vastaan vaikka kuinka paljon, mutta ei tunnu missään, sillä mies on kova kuin kivi öljykäsittelyn jälkeen. "Kannattaa käyttää, silloin on kova mies". Yhdessä jalkapallo-ottelussa Venäjä-Ghana oli kuulemma venäläiseltä mennyt jalka poikki, mikä olisi ollut estettävissä seesamiöljyllä. "Ja onko minulla naamassa pakkasenpuremia, ei ole, käytän öljyä". Hän neuvoo minulle, että öljyä saa Sörnäisistä somalikaupasta isoja monen litran purkkeja. Kuulostaa hyvältä, vaikken haluakaan olla kova mies.
Hän on jo menossa pois päin, kun hän kääntyy takaisin ja innostuu: "Ja kamelin maito!" Tämä kuulostaa samanlaiselta ihmeaineelta, joka estää malarian, keltataudin, ja ties mitä. Onhan sillä terveysvaikutuksia. Tämäkin aine yhdessä kamelin lihan kanssa kuulemma mahdollistaa, että voi olla kova mies. Joku 70-vuotiaskin oli voinut mennä naimisiin 20-vuotiaan kanssa, koska oli juonut ikänsä kamelinmaitoa ja syönyt kamelinlihaa. Niitä kuulemma käytetään paljon arabimaissa, mutta erityisesti Somaliassa, Etiopiasta, Eritreasta ja Sudanistakin saattaisi löytää. "Sinä matkustelet, Somaliassa sitä saa mistä vain". Egyptistä ei kuulemma niinkään saa, koska siellä on Sahara, eikä niin paljon ruohoa kameleille syötäväksi.
Mukava mies, pidän hänestä paljon, vaikka saatan myös hieman sisäänpäin naureskella hänen ehdottomia lausuntojaan eri asioista, hän tuntuu olevan niin innostunut ja varma monesta asiasta. En myöskään tunne omakseni joitakin hänen arvostuksiaan. En halua olla kova mies, en halua neljää vaimoa, en halua elää monoteismin sääntöjen mukaan. On ajatuksia herättävää, kuinka hänen olemuksessaan on niin paljon piirteitä, joita meidän kulttuurissamme koettaisiin naisellisiksi, kuten esimerkiksi keskustelukumppanin koskettaminen puhuessa (ei tönäisten tai läimäyttäen, vaan hellemmin). Kokisin hänen olevan enemmänkin metroseksuaali kuin kova mies. Voihan tietysti olla, että hän puhuukin kovasta mieheydestä jotenkin ironisesti, eikä se asia olekaan hänelle tärkeä.
Olen kehittänyt itselleni termin "positiivinen rasisti". Monesti huomaan olevani kiinnostuneempi asioimaan muista kulttuureista tulleiden ihmisten kanssa. Tämä kenties tyydyttää jotain uteliaisuuttani ja uutuudenviehätystäni. Ja saahan keskusteluista monesti samanlaista aivojumppaa kuin matkustellessa. Omaa kulttuuria pääsee katselemaan metatasolta.
Olen välillä haaveillut Afrikkaan muuttamisesta, vaikkapa Nairobissa asumisesta, ja sieltä kautta mantereeseen tutustumisesta. Tältä pilvelta putoan kuitenkin varsin nopeasti, kun ajattelen asiaa käytännössä. Heikko turvallisuustilanne, liikkumisen vaikeus, sietämätön kuumuus, valkoisena miehenä oleminen. Kenties tyydyn Maailma kylässä -festariin, tahiniin ja Mamani Keitaan. Ja kamelinmaitoon, jos sitä joskus Suomesta saa.
Tulen myös ikävöimään täällä asioivia ihmisiä, joita olen oppinut tuntemaan. Kanta-asiakkaita, jotka olen oppinut tuntemaan. Eritoten Somaliasta kotoisin olevaa lääketieteen opiskelijaa, jonka nimeäkään en tiedä. Hän on tullut tutuksi, sillä hän tuntuu oleva täällä aina, joka päivä, aamusta iltaan. Hän on ollut ikkunani toiseen maailmaan, toiseen kulttuuriin. Olen ajatellut Afrikkaa aivan toisena todellisuutena, rinnakkaismaailmana, erillisenä kokonaisuutena, joka kuitenkin on kytköksissä omaan maailmaamme esimerkiksi tuottaen mm. lapsityövoimalla kaakaotamme.
Hän on melkoinen puhekone, jota on silti mukava kuunnella, sillä hänen juttunsa ovat niin jotain aivan uutta. Eri uskonto, eri syntyperä, eri kulttuuri, eri tavat, arvot, asenteet ja tottumukset. Tänään hän selitti pitkällisesti seesaminsiemenöljystä. Hänen intensiivisyytensä on hurjaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Voimakkaasti elehtien hän kertoi, kuinka hänellä on hieman pää kipeänä, koska ei ole muistanut laittaa öljyä siihen. Se kuulemma pitää pääkivut loitolla, sen lisäksi se auttaa pakkasta vastaan, kovettaa ihoa ja luita ja on muutenkin kaikin puolin terveellistä. Halveksien hän ihmettelee, että suomalaiset eivät käytä sitä, eivätkä myöskään syö terveellisesti. Kuulemma suomalaisilta alkaa heti vuotaa veri nenästä, jos niitä lyö naamaan, häneltä ei tule, sillä hän käyttää seesamiöljyä (en halua tietää tästä tutkimuksesta enempää, mies ei kyllä vaikuta ollenkaan tappelijalta). Iskuja voi kuulemma ottaa vastaan vaikka kuinka paljon, mutta ei tunnu missään, sillä mies on kova kuin kivi öljykäsittelyn jälkeen. "Kannattaa käyttää, silloin on kova mies". Yhdessä jalkapallo-ottelussa Venäjä-Ghana oli kuulemma venäläiseltä mennyt jalka poikki, mikä olisi ollut estettävissä seesamiöljyllä. "Ja onko minulla naamassa pakkasenpuremia, ei ole, käytän öljyä". Hän neuvoo minulle, että öljyä saa Sörnäisistä somalikaupasta isoja monen litran purkkeja. Kuulostaa hyvältä, vaikken haluakaan olla kova mies.
Hän on jo menossa pois päin, kun hän kääntyy takaisin ja innostuu: "Ja kamelin maito!" Tämä kuulostaa samanlaiselta ihmeaineelta, joka estää malarian, keltataudin, ja ties mitä. Onhan sillä terveysvaikutuksia. Tämäkin aine yhdessä kamelin lihan kanssa kuulemma mahdollistaa, että voi olla kova mies. Joku 70-vuotiaskin oli voinut mennä naimisiin 20-vuotiaan kanssa, koska oli juonut ikänsä kamelinmaitoa ja syönyt kamelinlihaa. Niitä kuulemma käytetään paljon arabimaissa, mutta erityisesti Somaliassa, Etiopiasta, Eritreasta ja Sudanistakin saattaisi löytää. "Sinä matkustelet, Somaliassa sitä saa mistä vain". Egyptistä ei kuulemma niinkään saa, koska siellä on Sahara, eikä niin paljon ruohoa kameleille syötäväksi.
Mukava mies, pidän hänestä paljon, vaikka saatan myös hieman sisäänpäin naureskella hänen ehdottomia lausuntojaan eri asioista, hän tuntuu olevan niin innostunut ja varma monesta asiasta. En myöskään tunne omakseni joitakin hänen arvostuksiaan. En halua olla kova mies, en halua neljää vaimoa, en halua elää monoteismin sääntöjen mukaan. On ajatuksia herättävää, kuinka hänen olemuksessaan on niin paljon piirteitä, joita meidän kulttuurissamme koettaisiin naisellisiksi, kuten esimerkiksi keskustelukumppanin koskettaminen puhuessa (ei tönäisten tai läimäyttäen, vaan hellemmin). Kokisin hänen olevan enemmänkin metroseksuaali kuin kova mies. Voihan tietysti olla, että hän puhuukin kovasta mieheydestä jotenkin ironisesti, eikä se asia olekaan hänelle tärkeä.
Olen kehittänyt itselleni termin "positiivinen rasisti". Monesti huomaan olevani kiinnostuneempi asioimaan muista kulttuureista tulleiden ihmisten kanssa. Tämä kenties tyydyttää jotain uteliaisuuttani ja uutuudenviehätystäni. Ja saahan keskusteluista monesti samanlaista aivojumppaa kuin matkustellessa. Omaa kulttuuria pääsee katselemaan metatasolta.
Olen välillä haaveillut Afrikkaan muuttamisesta, vaikkapa Nairobissa asumisesta, ja sieltä kautta mantereeseen tutustumisesta. Tältä pilvelta putoan kuitenkin varsin nopeasti, kun ajattelen asiaa käytännössä. Heikko turvallisuustilanne, liikkumisen vaikeus, sietämätön kuumuus, valkoisena miehenä oleminen. Kenties tyydyn Maailma kylässä -festariin, tahiniin ja Mamani Keitaan. Ja kamelinmaitoon, jos sitä joskus Suomesta saa.
posted by Geneerinen Leo at 2:25 AM
2 Comments:
"Monesti huomaan olevani kiinnostuneempi asioimaan muista kulttuureista tulleiden ihmisten kanssa."
Minulla parhaita asiakaspalvelukokemuksia ovat olleet huivipäiset muslimitytöt ja toisaalta vanhat mummot, jotka ovat tulleet hakemaan apua vaivoihinsa. Silkkaa eksoottisuutta enemmän tässä kyllä vaikuttaa se, että näiden kanssa on syntynyt merkityksellistä vuorovaikutusta, toisin kuin silloin, kun asiakas vain sälyttää virkailijalle huonon tuulensa tai ikävimmät hanttihommat.
Niin, totta kai kaikki ovat yksilöitä ja on mulla ollu vaikeuksia monien muista kulttuuritaustoista tulleenkin kanssa. Mutta heidät huomatessaan on kuitenkin _suurempi mahdollisuus_ yllättyä iloisesti. :)
Post a Comment
<< Home