Monday, March 22, 2010

Ahdistuksesta

Kesken opetuspäivän, opetustilanteiden välissä minulla melkein säännönmukaisesti on todella ahdistunut olo. Päällimmäisinä ajatuksina on vain se, etten koskaan enää ryhdy opettajaksi, en ryhdy enää tällaisen ahdistuksen alaiseksi. Tätä seuraa ajatus siitä, että tätä kevättä on tuhottoman paljon vielä jäljellä.

Ahdistusta on vaikea purkaa osiksi. Se on ahdistusta tulevista tuntitilanteista, se on selvää, koska tuntien pitämisen jälkeen olen huomattavan helpottunut. Mikä niissä tuntitilanteissa sitten ahdistaa? Ehkä ennakoimattomuus, en voi tietää mitä tapahtuu. Voi mennä ihan kivastikin, mutta melkein aina on jonkinlaista puljaamista johonkin suuntaan. Minun täytyy myös ottaa itselleni hieman harjaantumaton rooli, auktoriteetti. Koen tuntitilanteissakin ahdistusta, jos koen, että minun täytyisi jotenkin pitää paremmin kuria, mutten näe siihen keinoa, tai en jotenkin pysty siihen.

Ahdistuksesta suuri osa on myös vastuuta. Koen hirvittävän suurta vastuuta. Koen vastuuta järjestyksenpidosta, oppilaiden oppimisesta, asioiden sujumisesta. Tätä taakkaa olisi syytä koittaa helpottaa.

Luin junassa töihin Improvisoi-kirjaa. Siitä sattui aukeamaan kohta iloisesta mokaamisesta ja suunnittelemattomuudesta. Siinä on vielä paljon opiskelemista minulle, joka olen tottunut pelkäämään virheitäni. Kuitenkin vain virheistä voi oppia, joten miksi niitä pitäisi pelätä? Mokailen työssäni varmasti, joten miksipä siitä sitten niin ahdistuisi. Kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy. Niin isoa valtaa minulla ei ole, että minun toimintani seurauksena ( vaikkapa opettajan työn seurauksena) jonkun elämä tuhoutuisi.

Jännitän lasten kohtaamista. Jännitän sitä roolia, mikä minun tulisi ottaa. Voisinko rentoutua tämän suhteen? Voisinko ottaa tilanteet sellaisina kuin ne ovat, hyvin epätäydellisinä. Mokailua sinne tai tänne, kaikesta oppii ja sitä myöten kehittyy.

Olen suhtautunut työhöni hirveän vakavasti ja tosissani, pelännyt tekeväni virheitä ja sitä kautta aiheuttamaani mahdollista vahinkoa, vaikka se olisi ollutkin varsin teoreettista. Koitan tietoisesti löysentää asennettani työtä kohtaan, rentoutua, huokaista syvään ja keskittyä tekemiseen, jokaiseen hetkeen.

En halua kaihailla kevään loppuun, sillä sinne on aikaa. Se tulee kyllä, mutta nyt otan haasteen vastaan, olen tässä hetkessä, keskityn siihen ja sen tekemiseen. Ja opin sen hetken opetuksen.

2 Comments:

Blogger syksyinen said...

Uskon, että olet vallan riittävän hyvä ope ja aikuinen niille tyypeille. Kukaan ei varmasti mene rikki, etkä voi saada suurta vahinkoa aikaan, koska et varmaankaan ole mikään kiusaajaope tms.. Oppilailla on kyl itsellään aika paljon vastuuta siitä, mitä opetuksesta saavat, vaikka he eivät sitä välttämättä huomaa tai tajua. Tuosta ahdistuksesta vielä sen verran, että se tuntuu työelämässä helpottavan pikku hiljaa ja ajan kanssa, joten jos tämän kevään jälkeen päätät vielä jatkaa opena et todennäköisesti tule olemaan jatkossa yhtä ahdistunut.

8:50 AM  
Blogger Tutkiva said...

Kiitokset kannustuksesta syksyinen! Nimenomaan tällaista asennetta koitan saada aikaan, että minulla ei kertakaikkisesti ole niin suurta valtaa puoleen tai toiseen näiden lasten suhteen. En tosiaan ole mikään kiusaajaope, vaan luonteenomaisesti pyrin reiluuteen. Se on myös hyvä pointti, että oppilailla on itselläänkin paljon vastuuta omasta oppimisestaan, enhän minä sitä tietoa voi heidän päähänsä kaataa. Matematiikka varsinkin opitaan itse tekemällä.

Ahdistus tosiaan tuntuu helpottavan ajan myötä, on nyt jo parempi tilanne kuin kuukausi sitten. Toisaalta iltaisin on myöskin aivan eri tavalla rentoutunut kuin aamuisin. Tänäänkin lähdin oikein tietoisesti mahdollisimman vilkkaasti töistä, ja nyt teen loput päivän töistä. Tässä välissä kävelin auringossa ja kävin kirjastossa ja söin jätskiä ja koitin päästä kiinni ajatukseen, että työ on vain osa elämääni, siihen mahtuu paljon muutakin. Kuulen tämän tästä, että opettajan työssä rankinta on ensimmäinen vuosi, sen jälkeen helpottaa. Huh, vuosi vain kuulostaa niin pitkältä. :)

10:06 AM  

Post a Comment

Links to this post:

Create a Link

<< Home