Helpotus

Tämä päivä toimi toivottavasti käänteentekijänä epätoivosta toivoon. Tänään meni paljon paremmin kuin edellinen opetuspäivä, päivien sisällötkin olivat toki erilaisia. Tänään sain kokea huliviliryhmän pienryhmiin jakamisen tehon, kun puolikkaan ryhmän opettaminen oli varsin mukavaa. Pidin toiselle, varsin ilkeästi käyttäytyviä yksilöitä sisältävälle luokalle puhuttelun, ja kerroin, etten rupea tällaista pelleilyä sietämään. Melkoinen taistelu tässä varmaan käydään ensi viikon aikana, ja kaikenlaisia toimia pitää miettiä. En puhuttelullani tänään saanut tietenkään mitään varauksetonta suosiota, ja saa nyt nähdä, oliko siitä jotain tehoa. Ainakin alan löytää itsestäni uusia puolia, kun saatan vaikka käskeä tuimasti kaikkia istumaan. Impron harrastamisesta on apua, kun koitan ottaa mahdollisimman korkean statuksen saadakseni tarvittavan arvovallan.

Tämä päivä tosiaan aloitti tässä opettajan työssä uuden kauden: mielenkiinnon. Ensi viikko tulee olemaan täynnä haasteita, mutta nyt en ole niiden suhteen epätoivoinen vaan kiinnostunut. Saanko hankalasta luokasta enemmän otetta? Onnistunko pitämään muiden luokkien hulivilejä aisoissa? Saanko oppia perille? Viimeisimmän kysymyksen vastauksen saanen sitten ensi viikkoa seuraavan viikkojen kokeiden yhteydessä. Se onkin varsin mielenkiintoista. Oikein jännittää, saanko pidettyä jotensakin saman oppilaiden arvosanojen tason kuin konkariedeltäjäni. Tänään oli kiva kuulla luokanvalvojan kuulleen minusta annetun positiivista palautetta jonkun oppilaan toimesta, olin kuulemma selittänyt jonkin asian hyvin, tajuttavasti. Tähän totta kai haluan tähdätä. Minulla on ollut vähän identiteettikriisiä, kun en ole käynyt minkäänlaisia pedagogisia opintoja, niin olen helposti tuntenut jonkinlaista alemmuutta muita, pätevämpiä, kohtaan. Toisaalta pedagosiset käyneen ystäväni kanssa keskustelun perusteella olen päätellyt, että voi olla hyvä opettaja ilman niitäkin.

Olen jo päässyt fiilikseen, että tämä on minun tämänkeväinen elämänmuotoni. Tämä on minun tämänhetkinen haasteeni ja kehittymisen muotoni. Tämä on minun elämänkouluni nyt.

Ah, perjantai vapauttaa muuhunkin elämään työn ohella. Huomenna tosin on vielä viimeinen kauppatyövuoroni, onneksi lyhyt. Läksiäisetkin illalla luvassa. On mielenkiintoista tuntea perjantaihuumaa niin pitkän tauon jälkeen. Olen niin pitkään tehnyt varsin joustavia kauppatöitä ja opiskeluja arkiviikkoon sitoutumatta. Tällöin elo oli tasaista, ei vapaallelähdön huumaa, muttei myöskään takaisin töihin palaamisen tuskaa. Toisaalta tällöin ei oikein päässyt kunnolla vapaalle ollenkaan, ja palautuminen oli kyseenalaista. No tämänkin työn kanssa on vielä haasteita löytää tarpeeksi aikaa palautumiselle ja muulle elämälle. Nyt perjantain kunniaksi lähdin jo kuudelta työpaikalta, jonne olin lähtenyt puoli seiskalta aamulla. Näin alussa haluan imeä mahdollisimman paljon tukea ja neuvoja kollegoilta, mikä myöhästyttää kotiinlähtöä. Olen kuitenkin halunnut panostaa tähän asiaan, koska haluan helpottaa oloani. Se on kyllä toiminutkin, ja toivon vastaisuudessa pääseväni muuhunkin elämään paremmin kiinni. En tosin ole ehkä ollut muussa elämässä viime aikoina muutenkaan niin paljon kiinni, kun olen kurinalaisesti suorittanut elämän osa-alueita: opensijaisuuksia, työnhakua, kauppatöitä, opiskelua. Nyt on yksinkertaisempaa, jäljellä on velvollisuuksista vain työ ja työnhaku.

Ihmisten näkeminen on nyt keskittynyt aika paljon työpaikalle. Uupumuksen ja tuntien valmistelun vuoksi iltaisin ei ole ihmisten tapaaminen ollut ensimmäisenä mielessä, paitsi tuen ja lohdutuksen hakemisen muodossa. En tietenkään haluaisi loputtomasti olla tällaisessa roolissa, ja nytkin olen tänä iltana todennäköisesti aivan erilaisella mielellä.

Hassu oivallus on, että alan jo jonkin verran nauttia tiukkiksen roolistani. Saan luvan perästä käskeä. Tätä en kyllä tee kuin tarpeen vaatiessa, muutoin olen luonteeni mukaisesti leppoisa. Mutta jotain uutta ja mielenkiintoista tässä roolissa on, se tuntuu tuulettavan tarvetta olla pidetty. Kaikki oppilaat eivät takuulla pidä minusta, eikä siihen voi tähdätä. Tavoitteinani pidän jämäkkyyttä ja reiluutta.

Illalla muuta elämää tiedossa, hennat päässä leffaa. Ehkä voisi suklaatakin. Viikonloppu.