Tuulivoima ja kärsimättömyys
Vilja Varhon väikkäriä tuulivoimasta lukiessani mieleeni tuli kutkuttava ajatus. Hän kertoi, kuinka tuulivoima on varsinkin ydinvoimaan verrattuna joutunut vähättelyn kohteeksi. Toden totta, muistan kuinka ystäväni kertoi Olkiluodossa olevan pieni tuulivoimala ilmeisesti lähinnä sen takia, että voidaan näyttää kuinka vähän se tuottaa sähköä atomimiiluun verrattuna. Tätä ajatellessani mieleeni kehkeytyi analogia kärsimättömyyteen. Olen useasti ollut kärsimätön monien asioiden suhteen, keskittynyt määränpäähän matkan sijasta. Koittanut taittaa matkan mahdollisimman nopeasti, tai tuskastua, kuinka valmistuminen on vielä matkan päässä. Olen tyytyväinen, kun olen voinut ottaa pitkäaikaiseksi urakakseni vanhan sähköpostini tuhansien viestien läpikäymisen. Vähän kerrassaan, ei kertaurakalla. Tuntuu hitaalta, mutta se etenee. Samoin gradun kanssa, pikku hiljaa.
Tuulivoimalat ovat pieniä kooltaan verrattuna ydinvoimaloihin. Vaikka sanotaan, että jonnekin rakennetaan 1000 MW:n tuulipuisto, joka tarkoittaisi ehkä noin 200 voimalaa, tämäkään ei vastaa 1000 MW:n ydinvoimalaa. Jos tuulivoimalan sanotaan olevan teholtaan 5 megawattia, se on sitä huipunkäyttöaikanaa, joka Suomen parhaissa tuulioloissa Meriporissakin on muistaakseni vain noin 30 prosenttia vuodesta. Muina aikoina teho on pienempi.
Tällainen epäsuhta tuntunee varsinkin keskusjohtoisuuteen tottuneessa Suomessa aivan selvältä vähättelyn aiheelta. Miksi haaskata aikaansa pikkuisten torrakoiden pystyttelyyn, kun voi kerralla rysäyttää homman kuntoon. Tätä voi siis ajatella kärsimättömyytenä: tavoite sähköntuotannon kattamisesta voitaisiin hoitaa pienin projektein, mutta se vaatii suurempaa mielentyyneyttä, ja uskoa siihen, että pikku hiljaa etenemällä päästään perille.
On oikeastaan aika kiinnostavaa, kuinka minun silmäni ovat niin tuulivoimaläpäistyt, etten muuten kärsimättömyyten taipuneena olleena näe tuulivoimaloiden pienuutta mitenkään häiritsevänä.
Tai no ei ne tuulivoimalat taida ainakaan porilaisten mökkeilijöiden mielestä olla pieniä kooltaan, ainakaan maisemassa.
Tuulivoimalat ovat pieniä kooltaan verrattuna ydinvoimaloihin. Vaikka sanotaan, että jonnekin rakennetaan 1000 MW:n tuulipuisto, joka tarkoittaisi ehkä noin 200 voimalaa, tämäkään ei vastaa 1000 MW:n ydinvoimalaa. Jos tuulivoimalan sanotaan olevan teholtaan 5 megawattia, se on sitä huipunkäyttöaikanaa, joka Suomen parhaissa tuulioloissa Meriporissakin on muistaakseni vain noin 30 prosenttia vuodesta. Muina aikoina teho on pienempi.
Tällainen epäsuhta tuntunee varsinkin keskusjohtoisuuteen tottuneessa Suomessa aivan selvältä vähättelyn aiheelta. Miksi haaskata aikaansa pikkuisten torrakoiden pystyttelyyn, kun voi kerralla rysäyttää homman kuntoon. Tätä voi siis ajatella kärsimättömyytenä: tavoite sähköntuotannon kattamisesta voitaisiin hoitaa pienin projektein, mutta se vaatii suurempaa mielentyyneyttä, ja uskoa siihen, että pikku hiljaa etenemällä päästään perille.
On oikeastaan aika kiinnostavaa, kuinka minun silmäni ovat niin tuulivoimaläpäistyt, etten muuten kärsimättömyyten taipuneena olleena näe tuulivoimaloiden pienuutta mitenkään häiritsevänä.
Tai no ei ne tuulivoimalat taida ainakaan porilaisten mökkeilijöiden mielestä olla pieniä kooltaan, ainakaan maisemassa.
posted by Geneerinen Leo at 1:41 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home