ihme ilo

Hah, piti kirjoittaa saman tien kun tulen iltatöihin kirjastoon, mutta kaksi tuntia meni ensin muuhun. Taisi olla facebookissa uppoutumisen tilaa.

Ilokseni nimittäin huomasin olevani todella onnellinen herätessäni tänään päiväunilta. Pyöräillessä töihin ajattelin, että tämän lähemmäs onnellisuutta en kai pääse, tai ei kannata pyrkiä. Tai no ei siis ole ideana tyytyä mihinkään, vaan että hyvältä vain tuntui. Koitan tässä päreessä eritellä, mistä hyvä olo saattoi johtua. Tähän on terapeuttinikin kannustanut, löytämään keinoja iloon pääsemiseen.

Näin ensimmäiseksi mainittakoon, että ilo on minulle mysteeri, siksi tämä kiinnostanee. Mistä ilo tulee, miksi joskus on aivan taas mahdoton epätoivo-olo. Tuntuu lähinnä siltä kuin aivojeni kemioissa vain tapahtuu jotain. Heittelyä tapahtuu yhdenkin päivän sisällä. Tai tunnin sisällä. Yhtäkkiä. Luulen, että mieli reagoi muutokseen, ei absoluuttiseen arvoon, mitähän se nyt sitten tarkoittaisikaan.

Mutta niin, siihen erittelyyn onnen syistä:

1. Nukuin päiväunet. Mielelle levon antaminen on tietysti tärkeää. Lähinnä kysymys on siitä, miksi puolentoista tunnin päiväuni muutti oloa uskomattoman paljon. Aamullahan olin varsin apea, alakuloinen. Herätessäni olo oli helppo, ei tarvinnut pyristellä iloon, se oli siinä. Pää oli kirkas, lasinen, kuulas. Virkeä olo oli hämmentävä jo siksikin, että yleensä päiväunien jälkeen herääminen kestää ainakin puoli tuntia, unta vain haluaisi jatkaa. Olen kyllä ollut monesti virkeä päiväunien jälkeen alkujärkytyksen ohi mentyä.

2. Joogasin aamulla. Kehonhuollon, venyttelyn, kehohallinnan merkitys mielelle on minulle vielä uusi asia, enkä tunnista omakohtaisia kokemuksia vielä juurikaan. Tästä aamusta tiedän, että maatessani liikuntasalin lattialla ohjatun joogan alkua odotellen tunsin oloni varsin kurjaksi. Joogan päätyttyä olo oli jo parempi, hetkittäisesti, keskinkertaisesti, mutta kuitenkin. Löysin arvokkaan ajatuksen, että koen iloa siitä, että minulla on parempi olo kuin aamulla.

3. Aurinko paistoi, kun heräsin. Olen useasti huomannut valon määrän vaikuttavan minuun. Tänäkin aamuna tuntui apealta herätä harmauteen. Kirkasvalolampun sytyttäminen auttoi jo. Päiväunilta herääminen sisään tulvivan valon määrän tuntui huumaavan hyvältä. Rakastan erkkeriä!

4. Olin syönyt hyvin. Intialainen kasvisruokalounas oli ihanaa. Ruoan jälkeen tuntui vain hyvältä mennä nukkumaan. Ei tehnyt edes mieli mitään makeaa, tai kahvittelua.

5. On syntymäpäiväni. Annoin itselleni luvan tehdä mitä haluan. Halusin mennä Gandiin syömään, ja menimme. Siinä varmaan ainoa asia, minkä tein. Mutta ajatus taisi silti olla uusi. Eli: "Minä voin tehdä mitä haluan." Ja tämä on mahdollista toteuttaa suhteen sisällä ja sen puitteissa, sen avulla. Ennen totuin ajattelemaan asiat muiden kautta, eli kun läheiset ovat onnellisia, minulla on lupa ja mahdollisuus olla onnellinen. Minun omat tarpeeni ja toiveeni eivät ole niin tärkeitä, mitä tehdään on oikeastaan "ihan sama". Kaikenlaisissa toimissahan on kuitenkin paljon hyviä puolia. Nyttemmin olen monesti ollut tilanteessa, jossa en osaa asettaa voimakasta mielipidettä siitä, mitä tehdään. Varsinkin Jyväskylän aikoina vaikeus tehdä päätöksiä oli piinaava. Muistan eräänkin perjantai-iltapäivän, jolloin olen pakannut reppuni lähteäkseni Helsinkiin johonkin Dodo-juttuun viikonlopuksi, mutta vain makaan sängylläni aivan tuskissani, koska en ole varma, olisiko paras lähteä vai jäädä Jyväskylään, jossa myös oli jokin meno. Jos muistan oikein, makasin vain sängylläni siihen asti, etten enää olisi ehtinyt junaan, jolloin pystyin ajattelemaan, että nythän se Helsinki-vaihtoehto on siis poissuljettu, hyvä. Helpotus asioiden helpottumisesta oli suuri.

On mielenkiintoista miten tämä vaikeus suhteutuu käyttäytymismalleissani olleeseen jäykkyyteen, eli suurin linjamuutoksiin. Tällaisia ovat olleet ainakin koulunkäyntipedanttisuuden vaihtuminen lusmuiluun lukiosta yliopistoon mennessä ja toisaalta elämän muutos Jyväskylästä Helsinkiin muuttaessa, jolloin kaikki vapaaehtoishommat saivat kenkää, vanhoja kavereita en nähnyt enää juuri ollenkaan. Ilmeisesti molemmissa tapauksissa olin kerännyt suuren raivon vallitsevia tilanteita kohtaan. Lukiossa väsyin kouuhommiin pahasti, muistan kuitenkin olleeni oikeastaan iloinen mennessäni kouluun, sillä kouluaika oli päivän lepoaika. Silloin siis oli löysempää kuin koulun jälkeen, jolloin läksyjen määrä tuntui uuvuttavalta. Kirjoitusten jälkeen pääsin suorituspaineista, ja joskus tuntuu että yliopistossa stressasin liiankin vähän. Muistan kadulla kävellessäni kadehtineeni vastaan tulevia mummoja, jotka saivat löysäillä eläkkeellä ilman koulukiireitä.

Jyväskyläaikoina minulla oli kenties jonkinlainen hätä kokea kaikki se elämä, joka oli jäänyt teinivuosina elämättä. No tulipahan elettyä. Monenlaiset harrastukset ja kokeilut ja mielekkäiksi koettujen asioiden edistäminen tuntuivat hyvältä. Aikansa. Vuoden 2005 aikana alkoi elämän mielekkyys hävitä, ja velvollisuudet ties minne saivat aikaan suuren väsymyksen ja haluttomuuden. Tunsin olevani ansassa tekemässä asioita, jotka eivät kiinnosta. Muutto parisuhteen perässä toiselle paikkakunnalle päästi minut kuin koiran veräjästä. Mikä helpotus.

Nyt elämässä ei ole mitään suurta vikaa. Tämän luulen aiheuttavan omanlaistaan problematiikkaa. Jos nimittäin tuntuu vaikealta ja on apea olo, ei osaakaan nimetä, mistä se johtuu. Luulen, että ennen olen liian helposti niputtanut kaikkien pahojen olojen johtuvan jostain isosta asiasta. Suurimpana asiana apeus siitä, ettei ole parisuhdetta. Pienempinä asioina koulu- tai muu velvollisuusstressi. Nyt kun mitään näistä ei ole, olen monesti ollut ymmälläni pahojen olojen kanssa. "Miksi ihmeessä minusta tuntuu tältä, eihän mitään ole pielessä?" Ja sitten kun om tullut paha olo, olen lähtenyt etsimään ilmeisesti tottumuksesta vikaa isoista linjoista. "Ilmeisesti en voi olla onnellinen tässä parisuhteessa. Mutta häneenhän olin silloin ihastunut. Ehkä hänen kanssaan olisin onnellisempi." Tämä on ollut häiritsevänä pakkoajatuksena viime aikoina. Mikään järkeily ei tunnu tepsivän. Mielikuvat menneisyydestä piinaavat. Aikana ilman parisuhdetta minulle oli ilmeisen tärkeitä skenaariot monista eri naisista. Seksuaalisuus haki toteutumiskanavaansa. Muistan ihastuneeni helposti. Yleinen ajatukseni uuteen naispuoliseen tuttavuuteen tutustuessa oli: "Millaista olisi olla parisuhteessa hänen kanssaan" Tällainen lienee monillekin (varsinkin miehille) tuttua ainakin jossain voimakkuudessa. Minulla se kuitenkin oli mielestäni varsin voimakas. Tuska parisuhteettomuudesta oli suuri. Nyt asian ratkettua, suuren mullistuksen tapahduttua, elämän seesteennyttyä hyvään parisuhteeseen, olisi kätevä päivittää mieli saman tien muuttuneisiin olosuhteisiin. Tämä on tapahtunut kuitenkin viipeellä. Olen päättänyt antaa sille aikaa ja olla rauhallisin mielin. Toivon kehittyväni tunnistamaan alakuloisuuden syitä, silloin oppisin enemmän ilostakin. Luulen asian etenevän hyvin terapiankin avulla, ja sen kautta, että opin tunnistamaan tarpeitani ja halujani. Niiden toteuttamisesta luulen aiheutuvan onnea.

Jopas lähti iso pyörä liikkeelle. Takaisin erittelyyn.

6. Kävimme hyviä keskusteluja Jepan kanssa. Puhuimme lasten hankkimisesta ja siitä, ettei siitä kannata stressata. Olen huomannut ajattelevani asiaa aina välillä, ja stressaantuvani siitä. No ei liene mikään ihme, ei tosiaankaan ole kyse mistään keksipaketin ostamisesta vaan vuosikymmenten projektista. Mutta tässäkin luotan nyt tällä hetkellä siihen, että asiat etenevät painollaan. Asia kerrallaan.

7. Olin menossa töihin. Tekemään omia asioita. Olen viime aikoina huomannut tarvitsevani omaa tilaa. Sen uskon olevan aivan normaalia. Terapeutin kanssa puhuimme paljon parisuhteen vaiheista. Ensin on tiivis vaihe, joka voi kestää vuosiakin. Sen jälkeen on vuorossa jonkinlainen identiteetin hakeminen suhteessa. "Minä olen parisuhteessa, mutta elämässä on muutakin kuin parisuhde. Mitä se on? Mitä parisuhde merkitsee?"

Koitanpa vielä vastata omiin kysymyksiini. Muuta kuin parisuhde on tämä iltatyöni, opiskelurästini, lukeminen. Minulla on myös ystäviä, myös muissa kaupungeissa. Minulla on omat ajatukseni, joista jotkin ovat kyllä parisuhteeseen liittyviä.

Parisuhde merkitsee sitä, että tiedän olevan rakkaan ihmisen, joka haluaa elää kanssani. Minulle on ollut vaikeaa kestää epävarmuutta. Parisuhteessa on kuitenkin se varmuus, että ainakin hyvin suurella todennäköisyydellä saan ensi yönä nukkua rakkaan ihmisen vierellä. Olla lähellä, nähdä hymy.

"Toisella on toisensa, on kaikki yksinkertaista." Pauli Hanhiniemi.