Ilon maksimointikaava

Löysin vihdoin ajattelutavan korvaamaan uhrautuminen. Olin pitkään ajatellut, että omilla tarpeilla ja haluilla ei ole niin merkitystä, ilo tulee muiden ilosta, joka on saavutettava vaikka uhrautumalla. Uusi ajatukseni tähtää kokonaisilon maksimointiin. Ei siis lähimmäisen ilon maksimointi vaan lähimmäisen ja itsen ilon maksimointi. Tämä periaate ohjaa toimintaa tavallaan itsen ulkopuolelta, tarkastellaan henkilöä A(minä) ja B(lähimmäinen), ja annetaan ohjeistusta A:lle, kuinka tilanteessa saadaan kokonaisilo maksimoitua. Voidaan ehkä ajatella, että kokonaisilo ei ole osatekijöiden summa vaan tulo, jolloin molempien osatekijöiden kohtuullinen arvo tuottaa suuremman tulon kuin toisen suuri ilo ja toisen olematon.

Kritiikkinä kaavalle todettakoon, etten pidä maksimoinnista, se kuulostaa liian robottimaiselta inhimilliseen ympäristöön. Mutta minua se on silti auttanut ajatuksen apuvälineenä.