Korjausliike

Muistiipanoja stressinhallinnasta. Sunnuntai-illan ahdistus iski päälle. Alkava viikko näyttäytyi edessä lohduttomana työsarkana. Miten ehdin tehdä kaikki laskutehtävät? Ja vielä se toinenkin kurssi, mitenkähän sille käy.

Tilaan auttoi jumppaaminen. Tähän lienee monia syitä. Yksi on liikunnan adrenaliinia tuottava vaikutus ja elimistön toiminnan tehostuminen, jolloin luulen aivojen välittäjäaineidenkin toimivan paremmin. Toinen syy on välillinen. Olen varsin motivoitunut liikkumaan, en vain aina muista tai jaksa tehdä sitä. Kuntoillessa vasta muistaa, kuinka tärkeää se on. Silloin ajattelee, että kursseja tulee ja menee, kunnosta on pidettävä huolta. Silloin jaksaa mennä uusintatentteihin.

Koulustressissä auttaa siis tärkeämpien asioiden löytäminen. Kuntoilu, parisuhteen hoito, elämän tarkkaileminen kokonaisuutena, asioiden ja ilmiöiden tarkkailu - kaikki nämä auttavat laittamaan kurssit omaan lokeroonsa, pois mielen kaapin päältä.

Stressaaminen kai on lähinnä heijastelua toiveisiin ja suunnitelmiin. Olen suunnitellut tekeväni nämä kurssit tänä keväänä, ja tämän tavoitteen kyseenalaistaminen on vaikeaa, koska on myönnettävä toivoneensa liikaa ja suunnitelma ei toteudukaan. Elämä lienee kuitenkin suunnitelmien jatkumo. Suunnitelmien, jotka muuntuvat, kehittyvät, tarkentuvat.

Haluan säilyttää elämisen kurssien suorittamisen ohella. En halua takertua minulle useissa käänteissä tutuksi tulleeseen eksluusioperiaatteeseen, joka tuomitsee kaikki toimet, jotka eivät suoranaisesti tue senhetkistä tavoitetta. Lukiossa tämä oli opiskelu, Jyväskylässä Dodo. Haluan oppia elämään suorittamisen kanssa niin, ettei se estä muita elämän osa-alueita. Haluan myös oppia kestämään epävarmuuksia ja pelkoja toiveiden täyttymättömyydestä.