Vihasta

Eilen kirjoitin vihan tunteistani. Jäi mietityttämään sanavalintani. Viha, mitä se on?

Wikipedian mukaan "Viha on inhon, vastenmielisyyden, antipatian tai vihamielisyyden tunne." Siinähän on neljä eri asiaa! Uskallan väittää, että usein puhuttaessa vihasta puhutaan nimenomaan vihamielisyydestä. Jos puhutaan jostain muusta, puhutaan inhosta, vastenmielisyydestä tai antipatiasta. Mitenkähän tuo viimeinen edes määritellään, wikipedia ei osaa auttaa.

Englanninkielinen wikipedia kertoo hieman eri tavalla: "Hatred is an emotion of intense revulsion, distaste, enmity, or antipathy for a person or thing, generally attributed to a desire to avoid, restrict, remove, or destroy the hated object."

Hmm... tässä tuli jo hieman lisää informaatiota. Vihan vallassa halutaan siis välttää, eristää, poistaa tai tuhota vihattu kohde. Mielestäni on kuitenkin hieman eri asia, jos haluaa välttää tai TUHOTA jonkin kohteen. Ei ole siis perusteltua käyttää samaa sanaa kuvaamaan näitä kahta tunnetta.

Eilen kuvailin vihantunteitani vikuroivaa asiakasta kohtaan. En halunnut tuhota häntä, en myöskään poistaa tai eristää. Halusin oikeastaan välttää häntä. En voi oikeastaan sanoa tunteeni olleen vihaa, koska siitä tulee mieleen vihamielisyys ja siitä mieleen tuhoaminen. Mikä siis olisi parempi sana?

Vastenmielisyys ja inho ovat jotenkin hahmottuneet synonyymeiksi päässäni. Mutta eiväthän ne ihan samoja asioita ole. Inhoa käytetään inhottavia asioita kuvaamaan. Mieleen tulee kissanpaska tyynyllä ja liiskaantunut torakka. Vastenmielinen assossioituu ajatustasolle. Jokin ajatus voi tuntua vastenmieliseltä. Ei näistä sanoista kuitenkaan löytynyt apua kuvatessani tunteita asiakasta kohtaan.

Luetaanpas lontoonkielistä wikipediaa eteenpäin: "Hate can be based on fear of an object or past or present negative consequences of dealing with the hated thing." No nyt päästään asiaan. Pelko. Sitä mielestäni tunnistan eilisessä tilanteessa. Pelko epäonnistumisesta tehtävän suorittamisessa. Pelko asiakkaan vahingoittamisesta. Pelko siitä, että asiakas suuttuu. Pelko epävarmuudesta. Pelko osaamattomuudesta. Pelkäsin siis tilannetta, jossa en osaa, epäonnistun ja aiheutan vahinkoa ja minulle suututaan. Vihasin siis ennen kaikkea itseäni siitä, että olin muka lammasmainen.

Miksi pelkään, että minulle suututaan? Miksi se on niin vaarallista? Selitys löytynee siitä, että olen ollut perfektionistinen. Jos minulle suututaan, olen tehnyt jotain väärin, olen tehnyt virheen, en ole ollut kunnollinen, minun olisi pitänyt olla parempi. Vaikka olen jo paljon oppinut virheiden sallimisesta, vielä on matkaa kuljettavana.

Miksi asiakastilanteen jälkeen olin sitä mieltä, että minun olisi pitänyt sanoa vastaan, puolustautua. Mitä se olisi auttanut? Tilanteen eskaloiminen olisi todennäköisesti pahentanut tilannetta. Miten pahan sanominen toisi paremman olon. Kenties olen mystifioinut puolustautumisen, koska en ole sitä juuri koskaan harrastanut. Eli ajatellut, että jos vain olisin jämäkämpi ja en alistuisi mihinkään, olisin onnellisempi. Onnellisin tie löytynee kuitenkin jostain keskitieltä. Isoissa linjoissa ei voi alistua, tai ei koe itseään kuulluksi. Mutta jos joku pönttö käyttäytyy vähän asiattomasti, se on hänen häpeänsä, ja minulla on oikeus olla sellaisen yläpuolella.

Koitan opiskella hieman kreikan kieltä ensi tammikuun Kypros-oleilua varten. Tämän päivän uudet sanat olkoon (<< anti' {kr} vastaan + pa'thos {kr} mielentila)